Elvi Törmänen, talvievakko muistelma

Elvi Törmänen:
…siitä navetasta hajosivat ympäri ämpäri. Vaan siinä ku oli sitte porukkata joka talosta, ni sitte ne saatiin sinne järvelle. Se ei oo kovin kaukana minun syntymäkodista se järvi, ni siitä sitte. Ne ku aekasa rimpuili ni sitte ne vasseusivat siihen hommaan.

Kari Kantola:
Oliko teillä kuinka monta lehmää, omia lehmiä?

Elvi Törmänen:
Niitähä oli seittemänkö, kaheksan. Oikein ku oli vähäluminen se joulukuu, ja sitähän mentiin sieltä Kantokylähän tulloo pohjosrannalle Kuusamoa ja mentiin sinne Ronkaisenniemelle järven poikki. Ja ei ollu lunta ku oekein vähäsen. Ja miksi ne sano… Ronkaisen ison poijjan taloksi, siinä oltiin muuan yö. Ja niin muututtiin Junttilaan jouluksi, joulu vietettiin Junttilassa. Se tuli niin lauha, että se vei sen lumen, että soli kaikki kaljamalla. Eihän ne, miten ne lehmän kapitsat???, ni nehän röntsähti tällä laella ja otti… Viikko oltiin siinä Junttilassa, että se sitte… Ja pommittihan se tätä Kirkonkyllää. Junttilasta lähettiin ni mentiin Kurkijärvelle ja sieltä sitte pyörittiin Kellin Kallen valtakuntaan. Sieltä mentiin sitte Kouvalle ja Sarakylässä moltiin sitte evakossa.

Kari Kantola:
No entä sitte ku menitte Sarakyllään, ni minkälaiseen talloon teijän perhe sijottu?

Elvi Törmänen:
Me oltiin Sarakylässä ensin Nuorungassa, semmonen oli se paekka. Ja siinoli sitte kauppias, siinä Nuorungassa, ja se oli tehny, olikohan siitä monta kilometriä, ni se oli tehny niinku semmosen uuven talon. Siinoli ennenku se sota puhkes, ni kauppa ja koulu. No meijät kuitenki sieltä Nuorungasta ohjattiin sinne Livolle ja siellähän oli koulu. Siellä oli hirveän paljon, siellä oli monen kylän, Lämsänkyllää myöten. Sielloli niin hirveän paljo sitä väkkeä, että sitte meijät ohjattiin takasi sinne Sarakyllään. Niin sitä hovveerauttiin, mentiin sitte niijen lehmäin kans. Eihän sitä ollu sitä ruokaa, ei meille eikä lehmille. Monesti täälä ku puhutaan, ni tulloo mieleen… Siinoli yks äkänen papparainen siellä Kellin Kallen talossa. Se sano, ku mentiin niijen lehmäin kansa ja oltiin, ni ensimmäisenähän niille lehmille piti sapiskata antaa, heinää ja vettä. Se papparainen, semmonen pikkunen käppänä oli, ni se oli oekeen äkänen. Mieslauma ku sano… eihän me nuilta kysytä. Heinälaon ovet vaan aukasivat ja sieltä sitä kannettiin heinää, sillä sipuli.

Sieltä sitte annettiin se käsky, että sieltä teille löytyy se oikee paekka. Se löyty siitä koululta, meitä oli siinä… Voe minä muistan kyllä, se oli oma kaepuu tänne kottiin. Minä ku olin semmonen, voipi sannoa semmonen tyttönen. Ja vaekkoli isä ja äeti, mutta se oli koti. Koti on koti ja sille ei maha mittään. No sitähän piti ruveta sitte siinä hoetelemaan niitä lehmiä, ku niitä oli siellä pökkeröitä, semmosia risuja, nuita latoja. Sitähän piti olla illat ja aamut siellä sitä vettä kantamassa.