Kuusamo ei kuitenkaan kyennyt tarjoamaan tyydyttävää toimeentuloa kaikille asukkailleen. Tästä seurasi 1800-luvun lopulla voimakas siirtolaisuusaalto, joka kohdistui etupäässä Jäämeren rannikolle Ruijaan ja Muurmannin ”Ryssänrannalle” sekä Amerikkaan. Useita tuhansia kuusamolaisia muutti siirtolaisina vieraisiin maihin 1800-luvun lopulla.
Kuusamossa ryhdyttiin 1860-luvulta alkaen harjoittamaan metsänhakkuuta. Maanomistusoloista johtuen toiminta oli aluksi melko vähäistä. Vuosisadan lopulla hakkuut kuitenkin pääsivät vauhtiin, ja parhaaseen aikaan ennen ensimmäisen maailmansodan syttymistä paikkakunnalla toimi metsäyhtiöitä neljästä valtakunnasta. Palkkatyön yleistyessä Kuusamo tuli tällöin laajemmin rahatalouden piiriin. Tukit uitettiin etupäässä Vienaan Kouta- ja Kemijokea pitkin. 1900-luvun alussa Kuusamoon perustettiin myös sahoja, joiden tuottamalla puutavaralla aloitettiin kirkonkylän voimaperäinen rakentaminen. Rakennettiin muun muassa Kuusamon osuuskaupan toimitalot, useita yksityiskauppoja Kitkantien ja Ouluntien varteen, aluesairaala. apteekki, kansanopisto, ruotsalaisen Berggrenin metsäyhtiön toimitilat ja paljon muuta. Näin sai alkunsa kirkonkylän nopea kehittyminen pitäjän monipuoliseksi keskustaajamaksi.
Kuusamo oli 1800-luvun puoliväliin saakka muusta Suomesta etäällä oleva pitäjä, jossa vieraita kävi harvoin. Tilanne alkoi muuttua sen jälkeen, kun hevosella liikennöitävissä oleva maantie Ouluun valmistui ennen 1800-luvun puoliväliä. Kun myös pitäjän sisäistä tiestöä rakennettiin, hevonen alkoi syrjäyttää poron kulku- ja kuljetusvälineenä. Kuitenkin vielä 1900-luvun alussakin pitäjän virkamiehetkin yleisesti omistivat poroja ja käyttivät niitä ajokkaina.
Suomessa annettiin 1865 laki kunnallisesta itsehallinnosta, jota ryhdyttiin Kuusamossakin pian toteuttamaan. Verotusoikeuden saaneen kunnan toimialaan tuli kuulumaan useita eri tehtäviä köyhäin- ja terveydenhoidosta kansakoululaitoksen ylläpitämiseen. Tärkeimpänä elimenä kunnassa toimi edustuksellinen kunnallislautakunta, jonka esimiehenä ja Kuusamon kunnan alkuvuosien vahvimpana päätöksentekijänä toimi lukkari J.H. Luoma. Hän toimi sittemmin myös valtiopäivämiehenä 1871-88.