Suomen itsenäistymiseen liittyneet yhteiskunnalliset ristiriidat eivät Kuusamossa kärjistyneet samalla tavalla kuin Etelä-Suomessa, missä ne puhkesivat aseellisina taisteluina työväestön ja porvariston välillä tammikuun 1918 lopussa. Samoihin aikoihin Kuusamossa perustettiin suojeluskunta, joka järjesti kutsunnat värvätäkseen sotilaita valkoiseen armeijaan. Vuosisadan alkupuolella perustetun työväenyhdistyksen aktiivisimmat jäsenet menivät rajan yli Vienaan. Siellä monet liittyivät Muurmannin radan työväen kanssa asejoukkoon, joka suunnitteli pohjoisesta hyökkäystä Suomen valkoisen armeijan selustaan.
Kuusamossa osattiin kuitenkin varautua punaisten suunnitelmaan. Parin Vienassa käydyn taistelun jälkeen punaiset vetäytyivät Muurmannin radan varteen valkoisten joukkojen jäädessä vartioimaan rajaa. Sotatila Vienassa kuitenkin jatkui. Suomalaiset punaiset liittyivät siellä palkkasotureina brittiarmeijaan ja ryhtyivät vartioimaan rajaa. Vienassa maihin nousseet britit aavistelivat Suomen valkoisen armeijan avuksi tulleen Saksan suunnittelevan vallankumouksen ravisteleman Venäjän valloitusta. Brittiarmeijan toimet Vienassa jatkuivat ensimmäisen maailmansodan päättymiseen syksyllä 1919. Tuolloin se vetäytyi Vienasta, samoin suurin osa suomalaisista palkkasotureista, jotka pääsivät englantilaisella laivalla kotimaahan. – Satoja kuusamolaisia oli eri osapuolten mukana näissä kahinoissa, punaisessa retkikunnassa, brittien joukoissa Muurmannin legioonassa ja suomalaisten valkoisten riveissä eri puolilla Vienaa.
Rajantakainen levottomuus tuntui Kuusamossa vielä 1921-22. Bolshevikkien ryhtyessä palauttamaan Neuvosto-Venäjästä eroon haluavia vienalaisia ruotuun ryhtyivät nämä vastarintaan. Bolshevikit kukistivat vienalaiset, ja toistakymmentätuhatta vienalaista pakeni Suomeen, useita tuhansia Kuusamon kautta. Suurin osa muutti Kuusamosta muualle Suomeen, jotkut myöhemmin armahduksen saatuaan takaisin Vienaan. Kuusamoon jäi kuitenkin pysyvästi asumaan paljon Vienan pakolaisia.