Kuusamolaiset miehet kävivät talvisin monilukuisina työssä Lapin savotoilla, missä valtio hakkasi metsiään ja uitti puutavaraa Kemijokea pitkin rannikon tehtaisiin. Palkka oli kuitenkin heikko, varsinkin suuren laman aikana 30-luvun alussa. Savottamiehet saattoivat keväällä palata kotiin eväät syötyinä ja rahattomina. Palkka oli riittänyt vain omien eväiden ostamiseen.
Jonkin verran yksityistä yritteliäisyyttä Kuusamossa oli. Huomattavin teollisuuden ala oli liippojen valmistus, suurimpana yrityksenä Jyrkänkosken liippatehdas Vuotungissa. Liipat esivalmistettiin kodeissa ja viimeisteltiin vesivoimalla toimivassa tehtaassa. Valmiit tuotteet markkinoitiin vakituisten kauppamiesten toimesta ympäri Suomea ja paljon myös Pohjois-Ruotsiin. Liippojen tarve oli suuri, kun tärkein maatilojen tuonaikaisista työvälineistä heinäpellolla oli jatkuvaa teroittamista vaativa viikate.
Kuusamoon syntyi muutamia sahoja. Lankut ja laudat kuljetettiin kuorma-autoilla enimmäkseen Ouluun. Huonokuntoinen tie ja kuljetuskaluston vähäinen kapasiteetti tosin vaikeuttivat toimintaa, eivätkä yritykset toimineet pitkään. Raakapuun uittamiseen Iijokea pitkin länteen rakennettiin myös tukinsiirtolaitoksia, Vanttajan kannakselle ja Kitkan Akanlahteen. Nämäkään hankkeet eivät pitkän päälle menestyneet.
Kauppaliikkeiden lukumäärä Kuusamossa lisääntyi voimakkaasti. Erityisesti Kuusamon Osuuskauppa laajensi toimintaansa avaamalla myymälän kaikilla suuremmilla sivukylillä myymälän. Monille kylille myös yksityiskauppiaat perustivat kauppoja. Runsastuva tavaravalikoima elävöitti erityisesti sivukyliä tuomalla jokapäiväiseen käyttöön monia sellaisia kulutustavaroita, joista parikymmentä vuotta aikaisemmin ei ollut tietoakaan.
Kansakoulu kasvoi voimakkaasti ja vuonna 1938 jokaisessa koulupiirissä toimi koulu. Oppilaita oli runsaat 1.700, opettajiakin 67. Kirkonkylässä toimi ”kantakirjasto” ja useissa sivukylissä piirikirjastot. Kirkonkylällä järjestettiin runsaasti kulttuuritilaisuuksia, eritoten vuonna 1909 perustetun kansanopiston toimesta. Näytelmät olivat suosittuja, samoin suojeluskunnan Rajan laulu –kuoron esitykset. Ohjelmalliset kansalaisjuhlat, missä esiintyjinä usein oli paikkakunnalla toimivia rajamiehiä, olivat erityisen suosittuja.
Kuusamon väkiluku lisääntyi itsenäisyyden ajan kahdella ensimmäisellä vuosikymmenellä puolellatoista tuhannella hengellä, vaikka Posio irrottautui 1926 omaksi kunnakseen. Erityisesti 30-luvun loppupuoli oli voimakkaan väestökasvun aikaa. Kuusamossa oli 1939 asukkaita runsaat 14.200. Voimakkaimmin kasvoi kirkonkylä, joka 1800-luvun puolivälissä oli käsittänyt kirkon ja pappilan ohella vain muutamia maalaistaloja. Ennen talvisodan syttymistä Kuusamon kirkonkylä oli tiiviisti rakennettu lähes tuhannen asukkaan taajama. Ammateiltaan he edustivat laajaa kirjoa yhteiskunnassa: lääkäristä sekatyömieheen ja maanviljelijään, opettajasta ammattimiehiin ja kotitalouksien palvelusväkeen.
