Lestadiolaisuus syntyi 1800-luvun puolivälin tienoilla Ruotsin Lapissa. Nimensä herätysliike on saanut Kaaresuvannon kirkkoherralta Lars Levi Laestadiukselta (1800-1861). Laestadius on kertonut oman uskonnollisen heräämisensä tapahtuneen Åselessa, jossa hän oli piispan lähettinä tarkastusmatkalla vuonna 1844. Siellä hän tapasi lappalaisnaisen, Milla Clemensdotterin, jonka kertomus omasta elämästään ja uskonnollisista kokemuksistaan vaikutti Laestadiukseen itseensä. Laestadius muisteli myöhemmin Millaa nimellä Lapin Maria. Lars Levi Laestadius tunnetaan papin virkansa ohella myös merkittävänä kasvitieteilijänä ja saamelaisten uskomusten tutkijana. Hän puhui kolmea eri saamen kieltä, sekä lisäksi ruotsia ja suomea.
Laestadius siirtyi kirkkoherraksi Pajalaan vuonna 1849. Herätysliikkeelle on ominaista ekspansiivisuus ja se laajeni Pohjois-Ruotsista nopeasti niin Pohjois-Norjaan kuin Suomeenkin. Konventikkeliplakaatin kieltäessä maallikkojen järjestämät hartaustilaisuudet Laestadius organisoi lähetystyötä kylärukousten, raittiusseuratyön ja lähetyskoulujen kautta. Seppo Lohen väitöskirjan mukaan herätysliike oli levinnyt 1800-luvun loppuun mennessä jo lähes jokaiseen Manner-Suomen seurakuntaan. Pohjois-Suomi oli kuitenkin keskeisin leviämisalue.