Hyppää sisältöön

Lämsä – hihnanippu vai laahustaja

Kun varsinainen uudisasutus alkoi saapua Kuusamoon 1680-luvun alussa, asutettiin ensin Maanselän siidan alue. Joukon mukana saapui joko Iin pitäjän rintamilta tai Kainuusta Hannu Lämsä, joka perusti Muosalmen tilan.

Tarinan mukaan hän saapui seudulle porolla ajaen ja pysähtyi lepäämään Muosalmen korvalle. Siinä ympäristöään katsellessaan hän ihastui paikkaan ja päätti jäädä alueelle asumaan. Mies riisui olallaan roikkuneen hihnanipun eli lämsän, paiskasi sen maahan ja sanoi; “Olkoon tämän paikan nimi Lämsä”. Siitä Hannu sai itselleen sukunimen ja Lämsänkylä kylännimen. Hannu Lämsän jälkeläiset ovat sittemmin asuttaneet Heikkilän ja Lämsän kyliä.

Kitkan siidan aluelle Virranniemelle saapui vuonna 1689  uudisasukkaaksi Iikka Lämsä Paltamosta. Perimätiedon mukaan hänen eväänsä loppuivat kesken ja hän joutui valmistamaan aterian pulkkansa vetohihnasta, längsystä eli lämsästä. Väitetään, että häntä olisi alettua tästä johtuen kutsua Lämsäksi, mutta todellisuudessa Iikka toi nimen mukanaan Paltamosta.

Kolmas selitys Lämsä-nimen synnystä perustuu tutkimustietoon. Professori Jouko Vahtolan mukaan nimi tulee verbistä lämsätä, ‘ontua, laahustaa’, ja olisi todennäköisesti annettu ontuvan tai laahustavan kävelytyylin omaavalle henkilölle.

Lämsä-suvun alkuperä löytynee Karjalan kannakselta Sakkolasta, jossa jo 1500-luvulla oli sijainnut Lämsä-niminen talo ja kylä

“Lämsänkylän kohdalla taivaskin on paskassa” oli tapana sanoa kylästä. Tällaisen ajattelun vuoksi kyläläiset eivät koskaan sanoneet suoraan, mistä olivat kotoisin; “Tultiin tuolta kolmen päivän soutumatkan päästä” he sanoivat kotikylää kysyttäessä.

Kylätoimikunnan perustaminen 

Kun maamiesseuratoiminta alkoi hiipua, ei ollut enää ketään hoitamassa sivukylien asioita. Kylätoimikunta perustettiin pienille yksittäisille kylille, mutta tämä ei ollut toimiva ratkaisu. Myös Lämsänkylän suunnalla toimi aluksi Lämsän-Kemilän kylätoimikunta vuonna 1984, mutta kun mukaan haluttiin kaikki kyläkulmat, päätettiin perustaa koko Lämsänkyläntien varren alueen kylätoimikunta, jonka nimeksi tuli Lämsänkyläntien kylät. Alueella on kymmenen eri kyläryhmää ja taloryhmiä.

Evakkomatkat

Talvisota alkoi marraskuussa 1939. Kuusamon rajakylät tyhjennettiin ja poltettiin maan tasalle ja vain pääteiden varsille jätettiin asumuksia. Siviiliväestö evakuoitiin Pudasjärven ja Iin seuduille. Sodan päätyttyä Neuvostoliitolle jouduttiin luovuttamaan Lämsänkylän kohdalta Kenttikylä sekä Konttisen ja Suoperän talot. Vaikka siviilit palasivat evakosta, joutuivat rajakylien asukkaat edelleen jatkamaan evakossa oloaan. Jatkosota alkoi kesällä 1941 ja ihmiset alkoivat palailla vähitellen kotipaikoilleen, kun väliaikaiset pirtit oli saatu rakennettua.

Syksyllä 1944 alkoi toinen evakkomatka Oulun eteläpuolisiin pitäjiin, josta päästiin palaamaan kevään 1945 kuluessa enemmän tai vähemmän tuhottuihin kotikyliin. Tästä alkoi kiivas jälleenrakennus. Kaikkein pisimpään kesti Neuvostoliitolle luovutetun Kenttikylän asukkaiden evakkomatka. Kenttikyläläiset rakensivat uudet kotinsa Kemilän kylään, minkä vuoksi heidän asuttamaansa kylänosaa kutsutaan edelleen asutusalueeksi.

Kenttärata  

Sotavuosina 1942 – 1944 saksalaiset sotilaat rakennuttivat Kiestingin linjan huoltotarpeita varten kapearaiteisen kenttärautatien Hyrynsalmelta Taivalkosken kautta Kuusamon. Tämä 178,5 km pitkä rata kulki Kuusamon kirkonkylän eteläpuolelta Sänkikankaalle, josta se jatkui edelleen n. 7 km Vanttajan proomusatamaan. Alkuperäisen suunnitelman mukaan rautatien oli tarkoitus ulottua Kiestinkiin ja sieltä edelleen Muurmannin rataan saakka, mutta nämä suunnitelmat eivät koskaan toteutuneet.

Kesällä 1944 kenttärata työllisti 3 521 henkilöä. Rakentajien joukossa oli monia kansallisuuksia, mm. saksalaisten Todt-joukot, mutta pääosa rakentajista eli n. 2 000 oli venäläisiä sotavankeja, saksalaisia rangaistusvankeja sekä poliittisia vankeja. Kuri oli ankara ja raskaat olot aiheuttivat runsaasti menehtymisiä. Kuolleet haudattiin ratapenkkaan, minkä vuoksi rataa alettiin kutsua “Suomen pisimmäksi hautausmaaksi” ja “Kuoleman radaksi”.

Kenttärata vihittiin käyttöön 13.1.1944, mutta sillä ehdittiin liikennöidä vain 242 päivää. Suomalaisten suhteet Saksaan katkesivat 4.9.1944 ja perääntyessään pohjoista kohti saksalaiset tuhosivat 15.9. alkaen kenttäradan kalustoa sekä ratakiskotusta. Tuholta säästynyt osa oli välirauhan sopimuksen mukaan luovutettava Neuvostoliitolle. Vanttajanjoen rautatiesillan rauniot ovat edelleen näkyvissä Sänkikankaan koulun läheisyydessä. Syksyllä 1996 Lahtelaan Kuusamojärven rannalle pystytettiin saksalaisten Kiestingin suunnalla taistelleiden sotilaiden muistomerkki.

Kortesalmen rajavartioasema  

Kuusamon rajaolot saamelaiskylien jäljiltä olivat varsin epämääräiset. Vuonna 1595 solmitun Täyssinän rauhan raja oli jäänyt Kuusamossa merkitsemättä maastoon (raja kulki linjaa Sarvitaival – Näränkävaara – Iivaara – Muojärven Petäjäsaari – Kajavansalmi – Kurikkaperä – Kiveskoski) ja pellonraivaustoiminnan seurauksena 1700-luvun aikana raja siirtyi vähitellen kohti itää. Ruotsin kruunun toimesta Kuusamoon lähetettiin 1750-luvulla rajaratsastaja ja vuonna 1773 perustettiin Lämsänkylän Kortesalmelle rajavartioasema.

Kantoniemelle oli perustettu tulliasema jo vuonna 1767 ja kun tullirakennus saatiin valmiiksi vuonna 1776, kruunun ote alueella tiivistyi entisestään. Ruotukomppania toimi vuosina 1788 – 1791, mutta paikalliset kokivat sen varsin vastenmieliseksi, joten sen ylläpitämiseen saatiin lopulta helpotuksia. Kun Suomi vuonna 1809 liitettiin Venäjään eikä itäraja enää ollut valtakunnanraja, ruotukomppania hajoitettiin. Kortesalmella toimi myös koulu vuodesta 1905, mutta toiminta siirtyi 1910-luvulla Lämsänkylään kylän uuden koulurakennuksen valmistuttua.

Multilan talossa toimia suojeluskunnan asettama muutaman miehen vartioasema kansalaissodan aikana 1918 – 1919. Lämsänkylän vartio oli 1920-luvulla Konttisen talossa Penninkiluomajärven rannalla. 1930-luvulla rajavartioasemia oli kaksi, joista toinen sijaitsi Kenttikylän Nurun talossa ja toinen Pistojärvellä. Kun talvisota alkoi, molemmat asemat joutuivat venäläisten hyökkäysten kohteiksi. Koska paikallisilla oli kiire pois vihollisen alta, ei Kenttikylän rajavartioasemaa ehditty polttaa. Nykyiselle paikalle vartioasemaa alettiin rakentaa vuonna 1947.

Kuusamon rajavartioalue on Kainuun Rajavartioston valvonta-alueen pohjoisin osa. Rajavartioalueen johtopaikka sijaitsee Kuusamon keskustassa ja sillä on kolme vartioasemaa; Paljakka, Kortesalmi ja Kurvinen. Näistä Kortesalmen vartio on suurin ja sen vastuulla on 45 km valtakunnan itäistä rajaa. Rajavalvonnan ohella vartio vastaa myös rajan ylikulun valvonnasta ja passintarkastuksesta Kortesalmen rajanylityspaikalla.