Piikstammi
Piiksitammi on lyhyt, mutta kalaisa portti Muojärven ja Joukamojärven välissä, jossa kaloilla on helposti uitava reitti molempiin suuntiin. Piiksitammen kanavaa on aikoinaan käytetty Kuusamojärven vedenpinnan laskemiseen, joten Piiksitammen kohdalla virta laskee 75 metrin matkalla yli metrin. Piikstammi on ainutlaatuinen ja tunnelmallinen retkikohde koko perheelle.
Piiksitammen kalastusalue on hieman alle puolen kilometrin mittainen, yläpuolinen osa virtaa hitaan rauhallisesti, kiihtyy sitten huomaamatta ja alavirtaan on sadan metrin mittainen kivikkoinen koski. Multikoski on kalapaikkana selkeä, pituudeltaan n. 150 metriä, ja lähes koko matkalta nopeavirtainen.
Kuusamon kaupungin keskustasta Kuusamojärven rannasta pääsee vesireittejä pitkin Muojärvelle, josta edelleen Piiksinlammelle ja Piiksitammin veneenlaskupaikan kautta Joukamojärvelle, josta voi nousta Muojokea pitkin Muojärvelle ja takaisin Kuusamojärveen. Matkaa tälle vesireitille tulee noin 90 kilometriä.
Iivaara
Iivaaran arvokkaat vanhat metsät ovat pohjoista vaaraluontoa parhaimmillaan. Etelä-Kuusamossa sijaitseva Iivaaran-Jousivaaran suojelualue koostuu kahdesta vaaraisesta osa-alueesta: Iivaara-Penikkavaarasta ja Laihanvaara-Jousivaarasta sekä niihin liittyvistä lehtojen- ja soidensuojelualueista. Laihanvaaran alueeseen liittyy perinnemaisemana arvokas Virmajoen paiseniitty.
Iivaara on erämainen retkeilykohde, jonka läpi kulkee ulkoilureitti. Vaarojen lahopuuston runsauden ansiosta Iivaara on tunnettu myös lintuharrastajien keskuudessa.
Lue Iivaaran juhannuksesta
Isosuo
Varhain jäistä vapautuva Lämsänkylän Syväjoki on alkukeväällä joutsenten, hanhien ja muiden vesilintujen suosima ruokailu ja levähdyspaikka. Joen pohjoispuolella levittäytyy laaja aapa, Isosuo, joka on yksi eteläisen Kuusamon parhaista lintusoista.
Suon keskiosa avovesirimpineen on sen vetisintä osaa, jonne lokkilinnut ovat asettuneet ja siellä pesivät säännöllisesti kaikki Kuusamon korkeudella esiintyvät pitkäsiipiset.
Isosuolla ovat edustettuna lähes kaikki Kuusamossa säännöllisesti pesivät kahlaajalajit aina kurjesta alkaen. Harvinaisimpiin edustajiin kuuluvat vesipääsky, jänkäsirriäinen ja jänkäkurppa. Näistä kaksi jälkimmäistä lajia löytyvät Kuusamoon matkaavan lintuturistin toivelistan kärkipäästä.
Kassanajoki
Joukamojärven alueen, rantojen ja saarien nimet kertovat Kuusamon saamelaisajasta ja Karjala-yhteyksistä, vilkkaasta kaupan- ja kanssakäymisestä. Alueelta löytyy mm. Nastonsaari, Ontreinsaari, Karjalanhauta ja Riionlahti. Kassana-niminen Tuhkalasta kotoisin ollut vienankarjalainen kauppias kulki säännöllisesti myymässä voita ja muita elintarvikkeita Kantoniemen markkinoilla. Matka kulki Pistojoen vesistöä pitkin Joukamo- ja Muojärven kautta Kuusamojärvelle. Kassanan kerrotaan kyllästyneen vetämään venettään Vuolajärven ja Joukamojärven välisen kannaksen poikki ja kaivoi siihen ojan, jota pitkin vene kulki kevyemmin. Tuosta ojasta kasvoi ajan saatossa joki, jolle Kassana jätti nimensä. Vyöhykealueella sijaitsevat myös Kassananvaara ja Kassananlampi.
Näätämutka
Kuusamossa ei olla missään niin kaukana tiestä kuin seistessä Näätämutkan kärjessä. Tuolla kohdalla Venäjän raja tulee vastaan kuljettaessa niin itään, etelään kuin länteenkin.
Lämsänkyläntien päässä, Tammelan ja Mattilan takana, valtakunnanraja tekee Näätämäisenjärven kohdalla papukaijannokkaa muistuttavan mutkan, Näätämutkan, Virmajoen alue, joka on Kuusamon viimeisiä harvoja selkosia. Virmajoen alue on kooltaan 3.234 hehtaaria, on Suomen parhaiden vanhojen metsien suojelukohteiden joukossa. Se on omatoimisten eränkävijöiden ja liikkujien seutua.
Virmajoen aluetta rytmittää kauttaaltaan luoteesta kaakkoon kulkevien drumliini–harjujen ja lampien kuvio. Alueella pystyy liikkumaan ilman kompassia, sillä jääkausi muokkasi jokaisen harjun kulkemaan tarkasti samaa linjaa.
Seudulla sijaitsevat Kuusamon upeimmat vanhat kaskialueet, esimerkiksi Hanhilammen länsipuolinen Puuroaho, joka on 120-vuotias kasken jälkeen syntynyt metsä.
Pietarin kivet
Joukamojärvessä (65° 50.4401″N, 30° 00.7733″E) sijaitsee kolme isoa kiveä. Tarinan mukaan Pyhä Pietari oli maailman luotuaan huomannut, että kolme kiveä oli jäänyt väärään paikkaan. Niinpä hän nosti ne selkäänsä paperiviilekkeiden varaan.
Matkan aikana tuli kuitenkin sade, paperiset viilekkeet kastuivat ja katkesivat. Niinpä kivet jäivät siihen paikkaan, mihin ne Pietarilta putosivat.
