Vuotunki oli Maanselän lapinkylän pohjoisin kolkka.
Kylällä on erittäin vahva saamelainen menneisyys. Sen järvillä on kalastellut keväisin, kesäisin ja syksyisin 1-2 Maanselän lapinkylän perhettä. Kylän nimi viittaa siihen, että Maanselän lappalaiset harjoittivat alueella voimallista metsästystä: vuottuu tarkoittaa, että näkyy eläimen jälkiä.
Vuotungin alueen muodostaa Vuotunkijärven ympärille muodostunut vanha, kylämäinen asutus, Suorajärven itsenäinen kylä, Paljakan valtakunnan rajalle menevän tien varressa oleva asutus, asutus Vapavaaran tien varressa, jonne on asutustoimin sijoitettu väestöä luovutetuilta alueita sekä Kuntijärven valtakunnan rajalle menevän tien varressa oleva asutus.
Vuotunki kuului pitkään Heikkilän kylään ja se muuttui omaksi Suininki kyläksi 1846.
Alueella ovat keräilytaloutta harjoittaneet ihmiset majailleet jo muinaisista ajoista, kivikaudelta lähtien. Hajanaisten löytöjen perusteella mm. Kuusinkijoen Laherma, Ala-Vuotungin Korpela ja Ketola sekä Taivalharju ovat olleet ainakin tilapäisesti asuttuja jo esihistorialliseen aikaan.
Kuusamossa asui vakinaisesti 1500-luvulle asti vain lappalaisia. Alueella on kaksi lapinkylää Maanselkä ja Kitka. Lappalaiset olivat paimentolaisia, joilla oli joitakin poroja vetojuhdiksi ja houkutusporoiksi peuranpyyntiin. He elivät pääasiassa kalastuksella ja peuran sekä muun riistan metsästyksellä, varsinaisia porokarjoja ei ollut kenelläkään. Kesäisin he olivat levittäytyneinä järvialueille kukin omien kalapaikkojensa läheisyyteen. Talveksi kokoonnuttiin talvikyliin, joita on kaksi, toinen Taliskotalammen ja Muovaaran välissä ja toinen Yli-Kitkalla.
Kuusamon pitäjän ensimmäiset uudisasukkaat ovat tulleet Maanselän länsipuolelle ja sen jälkeen Kuusamojärven ja Kitkan seudulle. He tulivat 1680-luvun alussa, kaatoivat ja polttivat laajoja kaskia ja tekivät pahaisia savupirttejä ja saunoja vaarojen laelle. Kylän viimeinen lappalainen oli Lauri Heikinpoika Oikari.
Kemin käräjillä v. 1686 kirkkoherra Cajanus anoi Olli Pohjalaiselle ja Antti Määtälle Sotkamosta asumislupaa Vuotunkiin.
Kuvassa Valma Lämsä FM, tietokirjailija, kuva- ja mediataiteilija ja Eino Hanhela. Eino Hanhela, 91 v. on ollut valmistamassa liippoja Kuusamon Kivi Oy:llä 1930-1940 luvuilla, isänsä Eetu Hanhelan toimiessa työnjohtajana Jyrkänkoskella. Viikatteen teroitus on kuulunut hänen elämäänsä ihan viime päiviin saakka.
Jyrkänkosken liippatehdas
”Onko Kuusamoon tullut hyvä liippavuosi?”
Kuusamossa valmistettiin liippoja käsityönä jo 1700-luvulla. Ensin Kitkalla, sittemmin Heikkilän kylässä sekä monin paikoin rajan taakse jääneissä kylissä, mistä myös tarveaineet liuskakivet aluksi tuotiin. Talous saattoi tuottaa vuodessa 6 000 liippaa, jotka myytiin joko välittäjille tai vietiin aina Oulun markkinoille asti. Markkinoilla syntyi tuttu hokema: tuttu hokema: ”Onko Kuusamoon tullut hyvä liippavuosi?”
Kuusamon Kivihiomon perusti vuonna 1912 Matti Hermanni Eksymä Kuusamon Heikkilän kylään, nykyiseen Vuotunkiin. Jyrkänkoskella Suiningin vedet virtaavat Varisjokea myöten Vuotunkijärveen.
Laajusvaaran liuskekivi oli raaka-aineena myös eduskuntatalomme lattiakiviksi; ne hiottiin Jyrkälläkoskella. Turkin sulttaani teroitteli tikariaan kuusamolaisella liipalla.
