Virkkulan kylän varhaishistoria voidaan ajoittaa 1770-luvun loppupuolelle. Tällöin kylän ensimmäinen asukas Daniel Danielinpoika Kela (1758 – 1837) asettui asumaan Virkkulan vaaralle. Ensimmäisen asumuksen, savupirtin, tarkkaa paikkaa ei ole tiedossa. Kylän kantaisä juurtui hyvin maisemaan, siitä todistuksena 10 lasta 7 tytärtä ja 3 poikaa. Yhteydet naapurikyliin ovat aina olleet vahva, sillä naimakauppojen myötä sukujuuret ovat kylien asukkaiden välillä vahvistuneet, erityisesti Suorajärven, Säkkilän, Juuman ja Rukajärven suuntaan. Virkkulan kylähistoria on kappale rajaseudun ihmisen historiaa. Siihen kuuluvat kaksi raskasta evakkotaivalta ja kolme sankarivainajaa. Syrjästä sijainnista johtuen kylä jäi polttamatta jatkosodan aikana, joten vanhat rakennukset säästyivät jälkipolville.
Kuuntele kun Aune Käkelä (synt. 1925) muistelee koulunkäyntiä ennen sotaan lähtöä. Haastattelija Jarmo Käkelä, 2021.
Vanhoista rakennuksista kaksi, Virkkulan suvun kantatalot, seisovat yhä vaaran laella aikaa uhmaten. Toisen pirtin seinästä löytyy vuosiluku 1842, mikä saattaa viitata rakentamisvuoteen.
Virkkulan kylä oli 1950-luvulle saakka eristetty kyläyhteisö, ennen kuin maantie toi kylään uutta elämää. Kylän yhtenäisyys kasvoi näin poikkeuksellisen tiiviiksi. Haatajan tilojen sukujuuret viittaavat saman kantasukuun. Kuhmosta tullut Heikkisten sukuhaara sitoutui naimakaupan myötä Virkkulan sukuun. Viitalat asuttivat Porontimajärven pohjoispäätä vuosikymmenet sotavuosien jälkeen.
Virkkulan uudisasukkaat asuivat luonnollisesti ensin tilapäisissä asunnoissa, ennen kuin isot pirtit valmistuivat. Virkkula nykyisen asukkaat arvelevat, että ensimmäiset asuntona oli savupirtti, joka myöhemmin siirretty Niemeläntörmälle varastoksi. Juhani Virkkulan mukaan on mahdollista, että Jaakko Virkkulan perheen asuttama talo Virkkula talon naapurissa olisi jopa vanhempi asumus kuin vuonna 1842 Ilmeisesti valmistunut pirtti.
Vieraanvarainen kylä.
Työni oli talosta taloon, kylästä kylään kulkua: kävellen kinttupolkuja, pyörällä ajaen tai hiihtäen. Ensimmäisen kotikäynnille kutsu muistan hyvin vieläkin: – Sompsanperän poroaijan kohdalta lähtee polku, kävele sitä niin, että tulet järvenrantaan, siinä ollaan veneellä vastassa. Virkkulassa kävin useinkin, talvella hiihtäen Säkkilästä Viinimäen ja Porontiman kanjonin kautta, kesällä kinttupolkuja kävelen, pari kertaa Rukajärveltä käsin hevoskyydillä. Heti ensin käynnistä ihastuin Virkkulaan, sekä maisemaan että ihmisten ystävällisyyden ja vieraanvaraisuuden takia. Jokaisessa talossa kysyttiin aina käydessäni: Milloin olet syönyt? Kylänväki tiesin, että pitkän taipaleen jälkeen ruualle antoi arvon.
– Terveydenhoitaja Ebba Ahonen. Lähde: Koillissanomat 2.5.2016.